Ollessani kuusi vuotias pääsin tätini Toinin ja setäni Sulevin kanssa Helsinkiin. Kolme viikkoa sain tutustua hienostoperheeseen, ainakin toisenlaiseen kuin kotona Haapajärvellä.

Eräänä päivänä olin leikkikentällä pihalla kerrostalon takana, talon, jossa Reijolat asuivat. Lapset pihalla eivät tykänneet vieraasta pikkutytöstä vaan haukkuivat ja kiusasivat. Yksi tyttö oli kiltti ja leikki kanssani, hän oli ehkä Liisa. Silloin oli taasen syksy ja koulut alkoivat. Liisa meni ekaluokalle, oli siis vuotta vanhempi minua. Olin kauhean surullinen, kun jäin yksin. Yksi päivä sitten menimme Liisan luo kylään, hänellä oli valtavasti ihmeellisiä leikkikaluja, en olisi halunnut lähteä sieltä pois laisinkaan, kuitenkin oli sitten pakko lähteä.

Reijolalla oli kaksiovinen vessa, mikä minusta oli kamalan kummallista. Toinen ovi kylphuoneen ja toinen eteisen puolella. Yllätin Sulevin kerran vessa-asioilta. Ihmettelin silloin, että miksei hän pitänyt ovea lukossa, eikä valoja ollenkaan. Kuinka alistavaa oli istua illoin kiltisti tädin suuren tuolin vieressä pienellä pallilla, kun katseltiin televisiota. Ja kuinka inhottavaa oli kun Toini-täti pakotti minut virkkaamaan, vaikka inhosin käsitöitä. Ehkä sain jotain aikaankin, lapasen, sukan vai oliko se pannulappu.

Muistan äitini kertoneen, kun Toini oli kertonut olostani heillä, että eräänä päivänä iltaruokana kun oli ollut jotain sipuliruokaa, minä olin koppavasti ilmoittanut, että tuotahan mä en syö. Ja siitäkös Toini oli suuttunut perusteellisesti, enpä saanut sitten syödä mitään. Menin itkemään kylppäriin, josta Timo tuli sitten minut hakemaan muutamien tuntien kuluttua.

Helsingissä ollessani käytiin monessa paikassa mm. Eeva-Maijan (serkkuni myös) luona. Hänellä oli kaksi pientä villiä poikaa. Eräässä paikassa oli sitten hyvin ikävää, siellä oli vain tyhmiä aikuisia, eikä lapsia lainkaan. Vieraassa paikassa oli pikkutytön vaikea saada unta, yövyimme siis sielä yhden yön.

Samalla reissulla kotimatkalla ajoimmekin pohjoiseen Kuusamoon. Sain siellä tutustua serkkuihini, joita en aikaisemmin tuntenutkaan, he olivat Jyri ja Liisa. Saavuimme iltahämärissä Vilppolan kesämökille Kuusamossa, jossa sainkin erota muutamaksi päiväksi tädistä ja sedästä. Jäin siis toisen tätini ja sedän perheen luokse, siksi kunnes Toini ja Sulevi palaisivat. Liisa oli aikamoien hurjimus (pari vuotta minua vanhempi). Hän oli iltakaudet ulkona poikien kanssa pahanteossa, heittelivät rikki ihmisten ikkunoita, eikä pikkupenskoja, siis minua otettu mukaan leikkeihin.

Tuliaisiksi kotiin ostin äidille lusikkatelineen sekä itselle ostin tai ostatin sellaisen nuppinappulapelin (you remember).

Olinpa unohtaa mainita sen, että tädillä oli sellainen mukava leikkikalu, puinen koriste-esine, sillä koriste-esineenä se toimi ei sillä saanut leikkiä, siis nukke, jonka sisällä oli toinen, ja sen sisällä taas toinen pienempi, ja sen sisällä pienempi, ...oli aivan pieni puunukke. Sehän oli tietysti Maatushka, mitä en silloin vielä tiennyt.

Niin, eipä siellä Helsingissä suurempia tapahtunut, mutta kuitenkin se oli suurta minun pienessä maailmassa.